Yhteystiedot

Sisä-Savon perinneyhdistys ry
Kuopiontie 1
77700 Rautalampi

Puheenjohtaja

Eila Kaijärvi-Pekkola

Puh. 050 304 2809 

eila.kaijarvi(at)pp.netsor.fi

 

Opetuspaketti koululaisille

 

Tietopaketti kalastuksesta ennen vanhaan

Kalastamisen juuret ovat hyvin vanhat. Jo esihistorian (noin 9000 eaa.-1300 jaa.) aikana kalastus on ollut yksi tärkeimmistä elinkeinoista Suomen alueella, sillä täällä oli merenrantaa, jokia ja järviä missä kalastaa. Asumukset sijaitsivat esihistorian aikana vesien äärellä. Yleensä asuinpaikkaa vaihdettiin pyynnin vuotuiskierron mukaan. Kalastus tapahtui etenkin kalojen parveutumis- ja kutuaikoina. Tärkeimmät pyyntikalat olivat ahven, hauki ja muikku.

Suomen vanhimmat asuinpaikka-, pyydys- ja kalanluulöydöt ovat noin 10 000 vuoden ikäisiä. Maailman toistaiseksi vanhimman kalaverkon löytäminen Karjalankannaksella sijaitsevalta Antrean Korpilahdelta osoittaa Suomessa heti jääkauden jälkeen asuneiden metsästäjä-kalastajien osanneen kehittyneen kalastustekniikan. Esimerkiksi verkon ottavuus perustuu yhä, kuten myös kymmenen vuosituhatta sitten, sen silmien ottavuuteen. Verkko on tehty pajun niinestä. Kohot on tehty männynkaarnasta ja painot on kivipainoja. Verkko on ollut noin 27–30 metriä pitkä ja 1,5 metriä korkea. Verkko löytyi suoniityn ojituksen yhteydessä vuonna 1913. Suon hapettomuuden ansiosta verkko oli säilynyt 10 400 vuotta. Verkko vajosi silloin alueella sijainneen Itämeren esivaiheen, Ancylusjärven pohjasaveen noin kymmenen metrin syvyyteen. Mukana oli myös työkaluja, metsästysaseita, tulen tekoon käytettyä taulaa eli kääpää ja luisia työvälineitä.

 Joidenkin kalastusvälineiden ja -menetelmien käyttö on jatkunut kehittyneemmässä muodossa meidän päiviimme asti. Kalastusmenetelmät voidaan jakaa seuraavasti:

  1. isku-, pisto-, silmukka- ja haavipyynti
  2. koukkupyynti
  3. sulkupyydykset, esim. katiska, merta, rysä.
  4. patopyydykset
  5. saartopyynti, esim. nuottaus, troolaus.
  6. verkkopyynti

Esihistorian alkujakson aikana eli kivikaudella (noin 9000 eaa.-1900 eaa.).   kalastettiin etenkin koukuilla, katiskoilla, verkoilla tai iskemällä esimerkiksi puu- tai kivipäisellä nuijalla. Pistokalastuksessa käytettiin muun muassa puuvarteen kiinnitettyä pientä terävää kvartsiterää. Väkäsellisistä luista tehtiin myös atraimia. Vitsamerta ja liistekatiska ovat olleet myös käytössä jo kivikaudella. Katiskat rakennettiin tavallisesti kevättalvella jäältä käsin kapeista puuliisteistä, jotka painettiin järvenpohjaan. Esihistoriallinen koukkumuoto on esimerkiksi launi. Launi on kaksikärkinen, puusta tai luusta tehty kalatikku, jolla pyydettiin esimerkiksi madetta. Syöttinä käytettiin pikkukaloja. Erilaisten koukkujen ottavuuden salaisuus oli luonnonmateriaali, jota saaliskala ei vieroksunut.

Ensimmäisissä pilkeissä oivallettiin yhdistää ongen teräosa vieheen muotoon hiottuun kivivarteen. Pilkkejä on ollut käytössä jo noin 5 000 vuotta sitten. Vanhimmat uistimet eli lehtiuistimet olivat valettuja vaskiuistimia. Niiden vieheosa matkii hahmoltaan kalaa.

Myöhemmin kalastuksesta tuli omavaraistalouden kulmakivi. Sen vuotuinen rytmi sopeutettiin muiden töiden rytmiin. Kalavesien omistus- ja kalastusoikeus on aiheuttanut riitoja kautta aikojen, sillä kalansaaliilla oli myös taloudellista merkitystä. Kaloilla pystyttiin maksamaan esimerkiksi veroja.

Ammattikalastus yleistyi 1800-luvulla meri- ja jokialueilla sekä vuosisadan lopusta alkaen järvialueilla. Kalastuksesta saadut myyntitulot auttoivat siirtymistä rahatalouteen. Esimerkiksi kalastusta helpottanut keksintö moottorivene otettiin käyttöön 1900-luvun alkupuolella. Viime vuosikymmeninä ammattikalastuksen määrä on vähentynyt. Kalastus on kuitenkin nykyään monelle merkittävä harrastus.

 

Pohdittavaa:

Onkiminen on ollut etenkin pikkupoikien työtä. Harrastatko sinä kalastusta?

Millaisia ruokia voi kalasta valmistaa?

 

Tervolaisia tarinoita kalastuksesta:

”Tervossa Hoapamäin Aholan talon moalla, jyrkkee kalliota vasten on luonnon kivistä tehty omituinen luola, sen peällä on moata, kun nykyset Hoapamäin asukkaat ei kukkaa tiijjä, että joko lappalaisilla tahi hämäläisillä kalamiehillä on siinä ollunna kalan ja metänriistan säilytyspaikka, josta on talavikelillä veätetty tavarata etelään päin. Luola eli kellair on paikalla, jossa ei ou kyllee milloinkaa ollunna, ja se on tehty ennen nykyisen asutuksen tulloo Hoapamäille, kun näillä seuvvuilla on hämäläiset käyneet heimosottoo ja kalastelleet, vois luola alla niiltä aijoilta turvalliselle paikalle korkeen mäin peälle tehtynä. Voishan alla sekkii mahollista, että hämäläisillä ois siinä ollunna sotavarustuksia ja muonitustarpeita.” (Tervo. Juho Oksman 1468. 1937. < Ville Puranen, s.1873, maanvilj., Tervon Haapamäen kylästä.)

”Tervon Talluskylän Liesjärvellä on savolaiset hämäläisiä kalastajia vastaan pitäneet puoliaan sillä lailla, että savolaiset ei ou tämän järven rannoilla antanna hämäläisten kalastoo, sovinnolla on savolaiset sanonna soatte olla järven keskellä olovassa soaressa, mut elekee tulla muille rannoille, jos tuletta, niin on lähettävä, tämän kurin eissä pit hämäläisten asettua soareen. Tällä soarella on nimenä nyttii Hämmeensoair.” (Tervo. Juho Oksman 1483. 1937. < Pekka Karhunen, s. 1876, maanvilj., Tervon Talluskylästä.)

”Kuin talluskyläläiset kuluko suolan haussa siellä meren rannalla Raahessa päin, niin ne oil männä matkalla muutamaan talloon. Talossa oil ollunna lapsen tuutussa ikivanaha mies, jota oil souvattamalla hoijettu. Kun tämä mies oil kuullunna, että vieraita tuil, oil se sanonna, elekeehän souvattoo, ja kysynnä, mistee sitä ollaan, kuin mies oil tiennä, että vieraat on Talluskylästä, oil mies kysynnä, vieläkö siellä Talluskylän Korosjärvessä on niitä keltamahoja siikoja, kuin mies oil soanna vastauksen, oil se sanonna, sieltä ne ennen tämän puolelaiset tappoi niitä. Tämä on ollunna Hämettä eli Pohjanmoata, missä tämä tappaus kerrotaan sattuneen, ja on sieltä monta sattoo vuotta. Ja sieltähän ne kalatappeliat on teällä kuleksineet.” (Tervo. Juho Oksman 1487. 1937. < Maria Heimonen, s. 1851, maanvilj.leski.)

”Tässä Linnansoaressa Rantala nimisen talon rannassa on esihistoriallinen paikka, joka kuvvoo entistä elämee. Tämä kun on Savon ja Hämmeen rajamaita ja kun hämäläiset ja savolaiset kuuluu heimovihhain aikana siinä Rantalan rantapeukalla kalavessiin peälisiä tapelleen, niin pahasti, että siinä on usseita kuollunna ja kuolleet ovat hauvanneet siihen tappelupaikalle. Myöhemmin on löyvetty siitä ihmisen luita, joka todistaa tätä tapahtumaa.” (Tervo. Oksman, Juho. KRK 111:1064. < Eemel Jauhiainen, 56 v., Tervo.)

”Lapsi kuoli lahnanruotoon. Isä teki uhripuun, että lahnat katosivat Talluksesta (=Tallusjärvestä). Nyt on ollut kolmattakymmentä vuotta taas lahnoja. Se puu on märännyt tai kuivunut siellä järven pohjassa, että jälleen on päässyt lahnat syntymään. Kymmeninä vuosina välillä ei ollut.” (Tervo. A. Pekonen 93. 1938. < Otto Tolonen, s. 1881)

”Naapurin isäntä, Kallion talon mies sanoi: ota nuo rysät, kun ei ollut saanut niistä mitään, vaikka toinen naapuri sai. Se kielsi kateudesta panemasta rysiä sinne samoille paikoille. Riidan takia en pannut sinne, vaan toiseen paikkaan kolme rysää. 2 rysässä ei ollut niin kovassa virrassa, siellä oli yhtä vailla50 suurta säynästä. Sellainen kalanpaljous se piti vierittämällä saada maalle. – Kun läksin pakoon pahaa juttua, niin antaja antoi, onnen löysinkin.” (Tervo. A. Pekonen 96. 1938. < A. Jäntti, s. 1871).

”Tervossa, Talluskylässä, Haringin koskessa ennenvanhaa eräs Pertti Nuutinen pani vitsamertansa toisen miehen – nimeltä Jere Huttusen patoukseen. Jere tuli, ja nosti merran, jossa oli ahvenia, pois. Pertti, kun näki, että hänen mertansa on pois nostettu, niin se pistää hattunsa maahan ja rupee sen päälle polvilleen ja puistaa molempia nyrkkejään, vannoen: ”Niin kun nuita ahvenia tuossa merrassa, ”sen” pittää puistoo sitä, joka minun mertoon´ on nykinnä.” Ja samana iltana oli Jereä puistanut, ettei ollut sängyssä pysyä. – Jere mennyt sovinnolle, mutta Pertti oli sanonut, että ”liijan myöhään tulit, minä kerkesin jo ¹- kompeen´ viskata.” – Jere parani ajanoloon taudista, mutta se siirtyi Jeren poikaan, ja pojasta tyttöön, jossa tauti oli useita vuosia.” ¹- =taikavälineet. (Tervo. Tiitinen, M. 4018. 1938. < Pekka Hassinen, palstatilallinen, s. 1874 Tervossa.)

”Tervon Talluskylän Tallusjärvessä oleva Simosaari on saanut nimensä siitä, kun siihen haudattu kalatappelussa kaatunut Simo-niminen mies. – N. 40 vuotta sitten jokin mies ruvennut kaivamaan saaressa, niin metrin syvyydestä löytynyt pääkallo.” (Tervo. Tiitinen, M. 4053. 1938. < Jussi Hänninen, työmies, s. 1892 Karttulassa.)

Lähteet:

http://www.kalastusmuseo.fi/kalastuksenhistoriaa

http://www.tervo.fi/tervo-seura/tarina.php

https://sakaripalsi.wordpress.com/2012/10/07/antrean-verkko/

Talve Ilmar: Suomen kansankulttuuri, 1990.

Teksti:

Leni Koukkari, Rautalammin museo

 

 

Työpajatehtävä                                                                                                        

         Tervo

Kalastus ja uitto

 

Nimeä ensiksi esineet. Mieti mitä esineellä on tehty?

 

1._________________________________________________________________________________

 

2._________________________________________________________________________________

 

3._________________________________________________________________________________

 

4. _________________________________________________________________________________

 

5.__________________________________________________________________________________

 

6. __________________________________________________________________________________

 

7.___________________________________________________________________________________

 

8. ___________________________________________________________________________________

 

9.____________________________________________________________________________________

 

10.___________________________________________________________________________________

 

11.____________________________________________________________________________________

 

12.____________________________________________________________________________________

 

13._____________________________________________________________________________________

 

14._____________________________________________________________________________________

 

15.____________________________________________________________________________________

 

Työpajatehtävä                                                                                                                 Tervo

Kalastus ja uitto

(esineet saa lainaan Rautalammin museosta)

 

Nimeä ensiksi esineet. Mieti mitä esineellä on tehty?

 

  1. Sian harjaksista tehdyt kintaat eli jouhikkaat. Käytetty talvella esim. nuottakalastuksessa, sillä kädet pysyy kuivina.

 

  1. Tuohivirsut. Käytetty kenkinä, kevyet ja helppo valmistaa.

 

  1. Kalaverkko, kalastettu esim. haukia. Puunoksasta tehty puikkari ja tuohesta valmistetut kohot.

 

  1. Verkon painot. Painon sisällä kivi ja tuohesta tehty päällys.

 

  1. Reikäkivi. Reikäkiviä käytettiin jo kivikaudella (n. 8600-1500 eaa.) verkon painoina ja aseina.

 

  1. Kivituura. Tehtiin jäähän reikä eli avanto. Esine on hiottu, ilmeisesti kivikaudelta.

 

  1. Launi. Ongenkoukun historiallinen edeltäjä on launi. Launi on päistään kapeneva tikku, johon siima solmitaan sen keskelle kaiverrettuun uraan. Syötillä varustettu launi päätyy syöttiin iskeneen kalan suuhun poikittain. Launeja on valmistettu kivestä, puusta, luusta tai sarvesta.

 

  1. Vippakoukku. Katajasta tehdyillä koukuilla on pyydystetty mateita. Värjätty mustiksi. Mateita pyydystettiin laittamalla järven pohjaan seiväs vinosti pystyyn ja seipääseen roikkumaan koukut.

 

  1. Pilkki eli pystypilkki. Pystypilkit ovat yleensä noin viisi senttimetriä pitkiä suipon uistimen muotoisia metallinpaloja (usein kuparista tai messingistä tehtyjä), jotka nimensä mukaisesti uivat pystyasennossa. Pystypilkin alla on usein pienen ketjun päässä oleva koukku. Pilkkiminen on kalastusmuoto, jossa kaloja ongitaan talvella järven tai meren jäähän kairalla poratun reiän kautta. Pilkkiä voi myös kesällä, esim. veneestä tai laiturilta.